Hiljaisuus

Kaikki sanat on jo sanottu, kaikki laulut laulettu, kierrämme luovuuden puhki kulutettua kehää. Onko ihmisen ainoa tehtävä kirjata käytettyä kaavaa ja ainoa pelastus vaihtaa kaavasta yksi kirjan yhä uudelleen? Liian paljon on symboleita, rikkauksiin häviäviä huokauksia – tyhjyyteen taipuvia aikajanoja, jotka uskottelevat kertovansa totuudesta. Eikö silloin suurin keksintö, jonka voit koskaan tehdä ole suudella hiljaisuutta?

Lue lisää "Hiljaisuus"

Tähdenlennoista ja onnellisuudesta

Istun ikkunalaudalla, teen avaruusmatkan sinisiin syvyyksiin. Minä ja kuu, suojaisana kattona yllemme laskeutuu yön utuista pintaa hyväilevä ääretön. Tupakansavu imitoi ohikiitävän pilvijonon siveltimenvetoja, uppoudun koivujen vuoropuheluun. On vain oudon selkeää hiljaisuutta, merkillistä kiitollisuutta merkityksetöntäkin kohtaan – kaiken kauneuden ja olemattomaan taipuvan illuusion sävyisää valssia. Ja vasta kolmannen tähdenlennon kohdalla toivon jotain itselleni – lisää tähdenlentoja. […]

Lue lisää "Tähdenlennoista ja onnellisuudesta"

Niin paljon kysyttävää

Mikä salaisuus on elämän mielettömän liikkeen takana? On niin paljon kysyttävää, niin vähän vastauksia. Miksi ahnehdimme itsemme tunnottomuudella – erehdymme uskomaan aistien harhauttamia mielitekoja rakkaudeksi? Miksi tuhoamme sen, mikä meille täällä on tärkeää – kun hyvyys on vaikeaa ja helppous vain helppoa? Miksi kahlitsemme särkyneillä unelmilla nelivuotiaan pelottoman sydämen, joka janoaa katsella maailmaa linnunrataa pitkin […]

Lue lisää "Niin paljon kysyttävää"

Mysteeri

Asun katseissa, jotka eivät ymmärrä – kurottavissa käsissä, joille henkiinjääminen ei riitä: Mielikuvituksen tanssissa, pakahduttavassa kauneudessa, palavissa väreissä, jotka tuoksuvat hetken jumaluutta. Asun sammuneissa sieluissa, jotka huutavat tulla löydetyiksi – hyljätyissä hetkissä, jotka janoavat tulla eletyiksi. En ole siellä, mistä minua etsit aisteillasi – en siellä, missä kutsut minua teoillasi, sanoillasi. En ole katseesi ulottumattomissa korkealla. Olen […]

Lue lisää "Mysteeri"

Kaksi liian kulmikasta

Näen katseita, jotka eivät ymmärrä. Puhun vieraita kieliä, en ole tältä tähdeltä. Tunnen korjaamattomia vaurioita suljetuissa lauseissa, jotka hätäisesti väistelevät kauneuden parantavaa kosketusta. Ja sieluni etsii kotia, jolle laskeutua – kokonaista hetkeä, johon painaa pää kylmien kuvien raapiessa naarmuja olemisen eheään pintaan. Olen kotonani vain kirjan sivuilla tai sydämeni pudotellessa sanoja pitkin paperia. Ja puiden kuiskiessa harmoniaa, […]

Lue lisää "Kaksi liian kulmikasta"

Tarina, jossa minua ei ole

Kerro se tarina. Kerro vielä kerran se tarina, jossa minua ei ole. Kerro se tarina, jossa on vain: Vapaus kaipuusta, pysähtynyt selkeys ja riisuttuja muotoja. Kerro se tarina – kauhistuttavakin – muistojen takaa, jossa minua ei ole. Ja nukuta. Nukuta minut lopuksi uneen, jossa hyväilen kahleitani. Kerron vielä kerran sinulle sen tarinan. Aalloista – ja […]

Lue lisää "Tarina, jossa minua ei ole"

Delhissä ei haise paska

Sanotaan, että Delhissä haisee paska. Tämä ei pidä paikkaansa – ainakaan tammikuussa 2013. On Delhin historian kylmin päivä kuuteenkymmeneen vuoteen. Saavumme kaupunkiin aamuyöstä. Aurinko ei ole vielä noussut. On pimeää. Lentokentältä otettu riksa jättää meidät Delhin päärautatieaseman viereen. Joka kadunkulmassa on nuotio. Ilmassa on sakeanaan savua. Ei haise paska. Haisee epämääräinen savunkatku. Palanut muovi? Hämärästä savun […]

Lue lisää "Delhissä ei haise paska"